maisema

Navigation


Historia

Alun hankaluudet


Ensimmäiset vaappuni vuolin joskus pikkupoikana 1990-luvun puolella. Raaka-aineena toimi silloin männyn kaarna ja pinnoitus tapahtui mustalla eristysteipillä. Ensimmäinen mallini muistutti Rapalan nokkalevytöntä Rattlin Rapia mutta siinä ei ollut mitään painotusta. Siispä kelluvana versiona tuota ei saanut uitettua millään. Ehkä säälistä joku kala olisi sen voinut pintakalvosta napata.
 
Joitakin muitakin vaappuja tuli kuusesta, männystä ja koivustakin veisteltyä mutta nämä ensimmäiset tekeleet eivät uineet millään muotoa kalaa kiinnostavalla tavalla, eivätkä ne olleet esteettisesti kovinkaan vaikuttavia.

Vaapuntekoa tuli kuitenkin harjoiteltua tekemällä silloin tällöin muutamia runkoja. Maalailin myös kaupan vaappuja kynsilakalla ja  pienoismallimaaleilla uusiin ottiväreihin.

Ensimmäiset onnistuneet vaaput


Varsinaisesti harrastus sai kuitenkin kunnon kipinän kun 90-luvun loppupuolella sain innostuksen tilata muutaman valmiin sorvirungon ja nokkalevyn kalastustarvikeliikkeestä sekä pari pötköä balsaa. Uistimia alkoi syntyä ja harjoittelun myötä uistimiin alkoi hiljalleen muotoutumaan sellainen uinti joka viekoitteli kalaa edes jollain tavalla.
Ensimmäinen hieno hetki oli kun koeuiton yhteydessä ensimmäisellä heitolla nappasi eräästä lammesta hauki tekemääni muikunnäköiseen vaappuun. Vaikka kala oli pieni, oli siinä hymyssä pitelemistä.

first
Tähän se hauki nappasi.

Tässä vaiheessa maalaus ja pintakäsittely tapahtuivat kuitenkin lähinnä spraymaaleja käyttäen eikä maalin ja pintalakan yhteensopivuuskaan ollut aina taattu. Epäonnistumisia tuli silloin tällöin ja koska olen aina ollut äärimmäisen tarkka uistimen ulkonäön suhteen, oli aika yleistä että vaappu löytyi maalauksen tai lakkauksen jälkeen joko lumihangesta tai nurmikolta. Tekemällä sitä kuitenkin oppii, varsinkin kun homma tapahtuu kantapään kautta... Monet lakat ja maalit on kokeiltu ja vihdoin ne itselle oikeat ovat löytyneet. 

Vaapunvalmistuksen tilanne nykypäivänä


Nykyään vaapunteko sujuu alkuvuosiin verrattuna hieman paremmin, valmistustekniikat ja välineet ovat hieman kehittyneempiä ja vaaputkin ovat kalastavampia. Vielä on kuitenkin paljon kehitettävää ja melko alkutaipaleella vaapunvalmistuksessa vielä noin 12 vuoden jälkeenkin ollaan. Lohta kalastamalla on oppinut nöyräksi...

Itse käytän nykyään tietenkin vain omavalmisteita, mutta tuotekehityspalautetta minulle antaa myös muutama testaaja jotka soutelevat vieheitäni lähinnä Namsenilla ja Väylällä. Tämä on mielestäni äärimmäisen hyvä juttu sillä  itsellä ei lohijokea vieressä virtaa ja perheen kasvaessa kalastukselle ja vaapunteolle on jäänyt muutenkin vähemmän aikaa. 

Oma kalastukseni keskittyy pohjoisen Suomen lohijoista lähinnä Muoniojoelle ja Norjan joista mainittakoon Namsen. Lisäksi Kymijoen Korkeakosken soutualueelle tulee vuosittain tehtyä noin 5-15 soutupäivää.

Viimeisinä vuosina uistimen tekemisestä on tullut yhä rakkaampi harrastus ja aika moni viikonloppu vuodesta meneekin pajalla uistimia  tehdessä. Tästä huolimatta uistimia valmistuu vain muutamia vuodessa; massatuotannosta ei voida missään tapauksessa puhua. Pyrin tekemään uistimet huolellisuudella alusta loppuun ja jokaisen koeuitan altaassa. Siitä huolimatta jokainen käsintehty vaappu on omalla tavallaan yksilö – toiset ovat vaan enemmän ottipelejä kuin toiset...

 
                    hist  namsen  aihio